”Pelattais kimbleä välillä”:koulukotinuorten toiveita ja tarpeita suhteessa koulunkäynnin tukeen

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielma kuvaa fenomenologisen ja narratiivisen tutkimusotteen kautta koulukotinuorten toiveita ja tarpeita suhteessa koulunkäynnin tukeen. Lisäksi tutkielma kartoittaa millaisia erityisen tuen muotoja koulukodin henkilökunta antaa koulunkäyntiin. Koulukotinuori on lastensuojelun piirissä oleva nuori, joka on sijoitettuna koulukotiin. Koulukoti on palvelukokonaisuus, jossa pyritään antamaan kokonaisvaltaista tukea ja hoitoa moniongelmaisille nuorille. Koulukodin yhtenä tavoitteena on peruskoulun loppuun saattaminen, joka on 90 %:lle koulukotinuorista haaste. Tutkimusaineisto on kerätty neljältä koulukotinuorelta sekä viideltä koulukodin henkilökunnan jäseneltä keväällä 2018. Koulukotinuorten haastattelut ovat kerronnallisia teema-/virikehaastatteluita. Henkilökunnalta aineisto kerättiin teemoiteltujen haastattelulomakkeiden avulla. Koulukodin henkilökunnasta vastaajat olivat opettajia, koulunkäynninohjaaja, osaston ohjaaja sekä erityistyöntekijä. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt ovat olleet töissä koulukodissa keskimäärin 8–15-vuotta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, jossa aineisto redusoitiin, kluseroitiin ja abstrahoitiin. Pelkistämisen, ryhmittelyn ja pääteemojen muodostaminen auttoivat käsittelemään aineistoa kokonaisuutena. Koulukotinuorten toiveet ja tarpeet suhteessa koulunkäynnin tukeen olivat: kohtaaminen, opetuksen monipuolisuus, motivointi, keskittyminen, perehtyminen sekä henkilöstöresurssit ja moniammattillisuus. Näistä kuudesta pääteemasta tärkeimmäksi koettiin kohtaaminen. Koulukodin henkilökunnan vastauksista oli löydettävissä samat pääteemat kuin nuorten vastauksista. Aineistosta heijastui jokaisen ammatin oma näkökulma suhteessa nuoren tukemiseen. Lisäksi ammattilaisten yhteinen teema vastauksissa oli vuorovaikutussuhteen vaaliminen sekä nuoren kohtaaminen aidosti. Koulu nähtiin yhteisesti vahvana osana nuoren kuntoutumisprosessia. Aineiston analysointiin on otettu näkökulmaksi Axel Honnethin tunnustamisen teoria (1992), sillä kohtaamisen merkitys aineiston pohjalta voidaan todeta merkittäväksi. Tutkielman luotettavuutta vahvistavia tekijöitä ovat aineistotriangulaatio sekä menetelmätriangulaatio. Lisäksi tutkielma pyrkii vahvistavuuteen, eli avaamaan lukijalle tutkijan työskentelyn kokonaisuudessaan. Tutkielman tulokset ovat yksi näkökulma koulukodin koulun käynnin tukemiseen, eikä se ole yleistettävissä vallitsevaan tilanteeseen. Fenomenologisessa ja narratiivisessa tutkimuksessa on merkityksellistä, että tutkimukseen osallistuvien kokemukset ja kertomukset pääsevät kuuluviin. Jatkotutkimusten kannalta olisi tärkeää saada kattavampi ja laajempi aineisto nuorilta, jotta voidaan saada näkökulmaa siihen, onko kohtaaminen tärkeimpiä kantavia teemoja koulukotinuorten koulunkäynnin tukemisessa. Lisäksi kartoitusta voisi tehdä moniammatillisen henkilökunnan näkemyksistä nuorten tukemiseen